maanantai 22. tammikuuta 2018

Mitä ajattelet tapahtuvan, se tapahtuu???

Oman elämäsi ruori. Kuka ohjaa?
Kun tapahtumarintamalla on hiljaista, niin puhutaanpa muutama sana kunnioittamisesta esimerkkien kautta. Olen itsekin käynyt tällä rintamalla läpi pitkän koulun, ja käyn sitä koulua yhä. Yhtälailla itse olen tässä asiassa keskeneräinen. Arvelen, että ihminen on elämänsä loppuun asti monissa asioissa tietyllä tavalla keskeneräinen, ja että juuri tämä on osa ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Vaan mennäänpä esimerkkiin.

Ravintolan pöydässä istuu pariskunta, ja tunti toisensa jälkeen soittaa suutaan. Joka päivä jatkuu suunsoitto ja halveeraavat puheet, eikä kenellekään jää epäselväksi, että pariskunta on hieman parempi kuin muut. Ellei jopa tosi paljon parempi. Omasta mielestään. Mitä enemmän kaljaa menee suusta alas, sitä rehvakkaampaa on käytös, ja sitä kovempia ovat sanat. Minun ei ole tarvinnut kuunnella tilannetta kuin kolmisen kertaa, mutta ravintolan omistaja ja henkilökunta kuuntelevat sitä lähes päivittäin, useita tunteja päivässä ja viikosta toiseen.

PAriskunta on asunut täällä Alanyassa monta vuotta, ja sitä ennen reissannut tänne viitisentoista vuotta. Silti jotain oleellista on vielä projektivaiheessa. Sanon tätä projektivaiheeksi siksi, että  he ovat nyt kuviossa, jossa heille tullee vastaan suuri pettymys ja sijoittamiensa rahojen menetys. Se on tuolla käyttäytymisellä väistämätöntä. Juu, jotkut sanovat minulle, että ei sillä väliä miten joku käyttäytyy, sille pitää silti olla kiltti ja ihmisiksi. Toiset sanovat, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. No, molemmissa on jotain perääkin.

Itse sanon sen mitä olen täällä oppinut: Vedät puoleesi sitä mitä ajattelet, mihin energiasi kohdistat.

Kyyhkysiä ja riippuliitäjä Alanyan taivaalla
Esim. omasta historiastani. Olen ajatellut, että tietyt henkilöt huijaavat, että tämä asia ei mene niin kuin on suunniteltu vaan jotain epämiellyttävää tapahtuu, ja niin on sitten tapahtunut. Kesti aika kauan, ennen kuin erään ihmisen sanomisista ymmärsin, että noissa tilanteissa oli käynyt juuri niin kuin olin ennakkoon ajatellut.

Esim. tuosta pariskunnasta. He sijoittavat suuren määrän rahaa avatakseen ravintolan paikallisen, kokeneen ravintolayrittäjän kanssa. Kun heidän puheistaan huokuu jo kauas se, että he eivät luota paikallisiin, niin miksi ihmeessä he päätyivät tällaiseen ratkaisuun? Olisivat avanneet ravintolan kahdestaan. Ai niin, mutta ei ole kielitaitoa, eikä tietoa paikallisista laeista, yrityskulttuurista eikä yhteiskunnan käyttäytymiskoodistosta. He tarvitsevat toista, mutta eivät arvosta samanlaiseksi ihmiseksi kuin mitä he itse ovat. Joka kerta kun heidät olen tavannut, he ovat huudelleet isoäänisesti asiakaspalvelijoille "ei sitten huijata". Mitä he mahtavat tilata? Mitä he hakevat, sen he löytävät / se heidät löytää.

Toinen, mitä täällä usein kuulee sanottavan, mutta mitä vahvasti uskonnollisessa (perint.luterilaisuus, lestadiolaisuuden eri suuntaukset, helluntalaisuus, vapaakirkko, körttiläisyys, evankelisuus, jehovalaiset ym) pohjoisessa Keski-Suomessa ei kuullut, on: et kohtaa mitään sellaista, mikä ei kuuluisi sinun elämänpolullesi; ei tule vastaan mitään sellaista, joka olisi kohtalosi / tarkoituksesi (kader) ulkopuolelta. Jokaisella on oma tiensä kuljettavanaan, ja omat ilonsa ja kolhunsa koettavanaan, jotta tulisi sellaiseksi kuin on tarkoitettu tulevan. Ja jotkut osaavat sössiä senkin 😁. Kukin valitsee itse mitä tekee, mitä ajattelee ja mitä polkua kulkee. Joitakin asioita annetaan, ja niidenkin sisällä voi valita ainakin sen, miten niihin suhtautuu ja miten jatkaa siitä eteenpäin.

Vaan takaisin tuohon otsikkoon. Testaapa edes yksi kuukausi. Tai yksi kuukausi positiivisia odotuksia, ja jos välttämättä haluat, niin yksi kuukausi negatiivisia odotuksia. Tosin oletan suurimman osan ihmisistä haluavan elämäänsä positiivista. Sairaita ja hullujakin on aina, ja heidän joukostaan löytyy niitä, jotka haluavat negatiivista. Se on eri juttu, sairauden hallitsema mieli. Yleensä hyvinvoiva ja elävä ihminen odottaa elämältä hyvää. Siksi rakennapa odotuksesi ja ennakkomielikuvasi hyviksi, ja katso mitä siitä seuraa. En nyt tarkoita mitään lottovoittoja, äkkirikastumisia tai ihmeparanemisia, vaan arjessa mukana olevia tapahtumia tai tapahtumaketjuja. Tee tietoisia ajatusvalintoja, tietoisia päätöksiä, sitoudu valintaasi ja katso mitä seuraa. Voipa ne jopa kirjata ylöskin, niin on helpompi muistaa mitä ajatteli ja toivoi lopputulokseksi, ja miten kävi.

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sisätilaelämää

Sateet ja viileys tammikuiseen tapaan ovat nyt täällä. Onneksi aurinkoisiakin päiviä on.
Tiistaina on taas nähtävillä yli 2 m korkeita aaltoja, ainakin merisääennustuksen mukaan. Sateita, ukkosta ja myrskytuulten nopeuksisia tuulenpuuskia on myöskin tiedossa. Lämpötila on jääkaappilukemissa, öisin jopa lähellä nollaa. Vuoristo kasvattanee lumipeitettään lähi viikkoina.

Puolikuolleesta kissasta on kuoriutunut jonkin sorttinen kissapeto, joka on vahvasti hengissä, ja leikkii ja touhuaa. SIlti se pelkää ääniä, uusia hajuja ja värejä... mutta hengissä siis, ja parempaan päin menossa.

EIlen illalla vuoristoon mennessä katselimme myös ohitustien siltatyömaata DimCayin ylityksen kohdalla. Nopeasti tulee valuista valmista. Ei mene kauaa kun tuokin suht iso, tunneleihin johtava silta on valmis, ja aikanaan auki liikenteelle. Niin vaan maisema muuttuu ja tiestö kehittyy. Eilen myös paasasin matkaseuralleni oikein kunnolla. Hän antaa alaikäisen poikansa ajaa autolla täällä liikenteessä ilman ajolupaa ja ajokorttia, sanoen vain "minkä minä sille mahdan". Vellihousu. Hermostuin hänelle myös muutamasta muusta asiasta, ja ihan aiheesta ainakin omasta mielestäni, joten reissu ei ollut oikeasti kovinkaan rentouttava.

Törmäsin tänään rouvaan, joka kyseli miten ja missä olen oppinut puhumaan turkkia.
Kerroin hänelle tuon oppimispolkuni tähän asti, sekä seuraavaksi suunniteltujakin kuvioita. No, hän sitten kertoi, että hänkin haluaa oppia, mutta ei opi... ja kyseli samalla valtavan paljon erilaisia sanoja ja sanontoja, että kuinka sanotaan se ja kuinka sanotaan tämä. KErroin. Yritin hilitä häntä, että jos haluat oppia, niin ota muutama asia kerrallaan, sopivan pieni annos. Mutta ei se mennyt toistamisestakaan huolimatta perille, vaan hänelle kertyi niin valtava määrä muistiin kirjoittamiaan sanoja ja ilmaisuja sekä kieliopin alkeitakin, että niistä ei ole helppo selvitä. Edelleen olen sitä mieltä, että opiskeluinto kuolee jos ottaa itselleen liian ison taakan. Mutta jokainen tekee tavallaan. NIin minäkin teen, omalla tavallani.

Alanyan tapahtumista en ole nyt kuullut mitään. En tiedä onko lähi viikkoina tulossa mitään uutta kivaa, muutoin kuin teatterilla. Siellä on menossa monenlaisia näytöksiä musikaalista perinteiseen teatteriin ja konsertteihin asti. KAnnattaa kävellä kulttuuritalolle, katsoa tarjonta ja ostaa liput haluamaansa näytökseen. Ulkotapahtumia en tiedä olevan, osittain ehkä juuri sää-syistä. Sää on vaihtelevaa, märkää ja kylmää, joten nyt on tavallaan taas talvisia päiviä, sisätapahtumien ja perheen kesken olon aikaa.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Adanaan lähdössä

Kävimme taas DimCayilla gözlemellä, ja kerrankin auringonlaskun aikoihin. Paremmalla kameralla osaava kuvaaja olisi saanut sieltä monenlaisia kiinnostavia kuvia, kun iltarusko oli värikäs, eloisa ja mielenkiintoinen. Syönnin jälkeen ajoimme hieman korkeammalle vuoristoon ihailemaan iltaa ja luontoa, ja tullessa saimme ihailla vielä kuunsirppiä palloineen. Tänään täällä näkyi tosi hyvin sekä alaviistosta ylöspäin aukeava kuunsirppi, että sen sisältä ylöspäin kasvava, musta kuu-pallo, jonka ympärillä näkyi jonkinlainen halokehä. Kuu-pallon kuunsirpin päällä olen nähnyt täällä aiemminkin, vaan nyt se halokehä oli niin kirkas ja selkeä, että kaverikin hoputti ottamaan siitä kuvan... vaan eihän tuon pikkupokkarin kapasiteetti mihinkään kuukuviin riitä.

Joku vieras mies osui mittatikuksi sopivasti
Meillä on ollut taas kunnon myrskyt tässä välissä, ja esim. Kalella salama iski asuintalon viereen aiheuttaen aineellisia tuhoja. Lehtiartikkeli on tässä. Myrskyn parhaina hetkinä meri raivosi, kiehui ja ärhenteli. Aaltojen korkeus nousi 2,5 - 4,5 metriin, ja tuulet jäivät onneksi alle ennusteen, eli olivat vain 40-50 km/h. Sekin oli ihan tarpeeksi. Puita kaatuili sekä juurineen että katkenneena. Parvekkeilta ja pihoilta tavarat vaihtoivat paikkaa jne. Viereisessä kuvassa aallot olivat pieniä, mutta olin taaskin liikkeellä ilman linssinpuhdistusvälineitä. Merestä pöllysi niin paljon suolaa ilmaan, että linssi huurtui ensimmäisen minuutin aikana, ja sen jälkeen saatoin vain ihailla, kuvat jäivät ottamatta.

vahvasti virkistynyt kissanpentu vauhdissa
Tuo karvapallero on nyt erittäin vahvasti hengissä :D . Tuossa se möyhentää petiään. Aamulla kun heräsin, oli se löytänyt myös talouspaperirullan, joka oli ilmeisesti tuntunut oikein hyvältä tassuissa. Sitä se oli möyhentänyt niin että riekaleita oli pitkin lattiaa, ja rulla entinen. NYt sen jälkiä saa siivota pitkin päivää, ja kissa löytyy milloin mistäkin... niin kuin kissanhiekkaakin. Se on edelleen valtavan arka äänille, hajuille ja väreille, mutta olkoon ja ottakoon aikansa. Kaipa se joskus tottuu, ja uskoo ettei täällä kukaan hyökkää sen kimppuun, niin kuin katuelämässä.

Kaksi mielenkiintoista kirjaprojektia tuli nyt ajankohtaiseksi. Toinen on ihan suomenkielellä, ja helpohko toteuttaa. Se on sellainen rentouttava ja kiva tekeminen, vastapainona tuolle työläämmälle. Toinen kirja on runokirja, antologia, jonka teemme yhteisprojektina alanyalaisen naiskirjailijan kanssa. Meillä oli eilen palaveri siihen liittyen, ja kun saimme kokonaisuuden hahmoteltua, niin nyt alkaa se tiukin paikka. Suht nopealla aikataululla hän odottaa minulta runoja sekä suomeksi että turkiksi. 😶. Sen lisäksi hän haluaa että yritän kääntää hänen runojaan toiselle kielelle yhteistyössä hänen kanssaan, ja jos se ei millään onnistu, niin vasta sitten hän palkkaa kääntäjän. Koska runojen käännättäminen on tosi vaikeaa sopivan kääntäjän löytämisen vuoksi, ja koska meidän ajatuksemme osuivat aika hyvin yksiin, niin hän haluaa että minä yritän sitä kääntämistä. Hän kokee, että turkinkielen taitoni mahdollisesti riittää siihen, varsinkin kun voin tarkistaa häneltä mitä hän milläkin runolla haluaa ilmaista siellä rivien välissä ja taustalla. No, haasteita ja vipinää tähän kevääseen tarvittiinkin.

Alanyan Kleopatraranta 18.1.2018
Ja koska kaipasimme myös seikkailua, niin ostimme Marien kanssa tänään lentoliput Adanaan. Bussiliput ja lentoliput olivat saman hintaisia, ja lento kestää reilun tunnin, bussimatka 9-10 tuntia. Adana on tuolla vähän idempänä, vuoriston takana. Kaupunki on perustettu jo 6.000 vuotta eKr. Nykyään siellä keskustassa asuu 1,7 miljoonaa ja koko Adanan alueella vähän yli 2,2 milj. asukasta. Kun siellä on valtavan paljon nähtävää ja koettavaa, niin yhden päivän reissun sijasta päädyimme 2 pv reissuun, etenkin kun ei tarvitse viettää öitä bussissa. Tiedämme silti, ettei tuo 2 pv riitä paljon mihinkään, mutta on se jo hyvä alku.

torstai 18. tammikuuta 2018

Kansalaisvelvollisuus suoritettu


Kuvan kertoman asian lisäksi päivän toinen asia on muistutus siitä, että Muista Äänestää. Se on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen.

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Nautitaan keväästä

Hedelmä- ja vihanneskauppiaan tarjontaa juuri nyt
PIkkuisen kuulemma huomenna ja ylihuomenna saattaa myrskytä 😍. Saimme seuraavilleAlanyaAdres ja AlanyaGazetesi. Siihen kun lisätään ukkonen ja salamointi, niin on taas myrskybongareille mielenkiintoisia hetkiä tiedossa, ja tuolle ääniä pelkäävälle kissalle on tiedossa monia kaapin-alle-piiloutumisen tunteja. Saappaat, toppatakki ja jykevämpi sateenvarjo lienee allekirjoittaneen perusvarustelu, kun lämpötilakin laskee taas jääkaappilukemiin. Seuraavalle kahdelle yölle on runsaan sateen lisäksi ennustettu myös lämpötilan laskua nollan tuntumaan.
kahdelle yölle myrskyvaroituksen, jossa kerrottiin että tuulen nopeus liikkuu lukemissa 75-90 km/h ja pahimmissa myrskypuuskissa 105 km/h. Merisääennusteen mukaan tuulen nopeus liikkuu välillä 16-35 m/s. Wau. Uutisten linkit

Vaan luonto kiittää kun saa vettä. DimCayin patojärvellä on edelleenkin vesi normaalia matalammalla, joten oletettavasti myös luonnossa on muutenkin edelleen vesikiintiö täyttymättä. Kun kirjoitin tuon alkuosan tuntia aiemmin, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Auringonlaskun aikoihin oli taivas jo ihan toisen oloinen. Matalalla purjehtivat tummat pilvet olivat kätkeneet vuorten huiput sisälleen, ikään kuin leikanneet vuoret vaakasuorassa kahtia.

Hedelmä- ja vihanneskauppiaan tarjontaa nyt
Joku numerosta +30 694 645 4654 yritti soittaa... lienee Kroatian suuntanumero. Koska en hahmota tuntevani ketään Kroatian numerosta soittavaa, oletan huijausnumeroksi. Tälläkin oli se tyyli, että soitti ns. hälärin. Kerran puhelin pirahti ja se oli siinä. Ei muuta kuin esto päälle saman tien.

Taas muutama tunti vierähti tässä välissä, kun olin opiskelemassa ja katsoin yhden tv-sarjan jakson. Keittiössä on "kova meno päällä" kun täältä toisesta huoneesta kuuntelee. Siellä kolisee ja rämähtelee, kahisee ja mätkähtelee... koko päivän nukkunut kissa on virkistynyt, ja leikkii. Hyvä niin. Itsellä oli joku tietty asia, josta halusin kirjoittaa, ja josta olen aikonut kirjoittaa jo monta kertaa. Eh, ei taaskaan tule mieleen, ennen kuin lopetan tältä päivältä ja suljen koneen. Silloin muistan sen, juuri silloin, kun sillä ei ole enää samalla tavalla merkitystä.

Huomaan, että ruotsin ja turkin yhtäaikainen opiskelu, kissan elossa pitäminen sekä lämmityssisäilmasta johtuen tavallista huonompi nukkuminen vaativat veronsa. Hiukan tuntuu olo kuormittuneelta. Tarvitsen kuitenkin molempia kieliä lähes joka päivä, sillä tuttavapiiri on turkkilaisia ja ruotsalaisia, ja näillä kielilllä puhutaan.

Vuoristo katosi pilveen
Kevään tulon huomaa siinäkin, että marraskuussa tänne tulleet skandinaavit alkavat palailla kotimaisemiinsa, ja uusia tulee enenevässä määrin. Täällä alkoi jokin lomajakso, joka kestää pari viikkoa. Minun tanssinopettajanikin on pari viikkoa lomalla ja käymässä jossain kauempana sukulaistensa luona. Ehdin oppia 6 minuutin mittaisesta ensimmäisestä koreografiasta 90% käymieni neljän tunnin aikana, mutta kuinka paljon muistan siitä helmikuun alussa, jolloin on seuraavat treenit?

Toivottavasti tarpeeksi, sillä muuten tulee sanomista. Sanomista tuli nytkin pitkin tuntia 😅. Vieressäni tanssii tämän pian opettajaksi valmistuvan opettajamme opettaja, ja luonnollisesti minun tekemisiäni verrataan tunneilla häneen koska hän on lähin. Sain palautetta aika monesta asiasta, mm. siitä, että katseeni on alaspäin ja katson vierustoverin jalkoihin (koska en muista kahta koreografian nopeinta kohtaa). Sain palautetta siitä, että joustoni pitäisi olla isompi ja määrätietoisempi (tein yhtä isolla joustolla kuin viereinen opettaja, mutta hänelle huomauttaminen ei olisi tullut kuuloonkaan. Hänkin muutti joustoaan sen jälkeen isommaksi). Ja tietysti sain palautetta myös siitä, että en muista vielä kaikkea :)) . Se on oma vika siksi, kun tulin tunneille 4-6 viikkoa myöhemmin kuin muut. Joten nyt yritän pitää kaiken muistissa; nekin, mitä en vielä muista ;) .

Joka tapauksessa tanssi on ihanaa, kevät etenee, elämä kulkee rauhallisesti, kissa on hengissä ja minä nautin elämästä. Tuolla yhdellä lauseella olisi voinut kuitata koko blogiteksin 😊

tiistai 16. tammikuuta 2018

Uutisia ja kuulumisia

Erään rannan puu iltaruskossa
ALanyassa on ollut NIIN lämmin joulu- ja tammikuu, että mantelipuut elävät jo kevättä. Ihanaa on sen sijaan se, että on ollut näin lämmintä, ja että sateista iso osa on tullut yöaikaan. Monena yönä on ollut rankkasateita ja myrskyjä. Jollen ole herännyt salamointiin, ukkoseen tai sateen ääniin, niin aamulla voi auki olleen ikkunan lähettyviltä ja parvekkeella kuivavista pyykeistä nähdä yön tapahtumia. Uutisen mukaan mantelipuut ovat 3 kk etuajassa, ja nyt jo on myynnissä niitä vihreitä mantelin raakileita, joita jotkut jostain syystä haluavat syödä. Niin kuin rivien välistä voit lukea, rakastan valmiita manteleita ja mateliöljyä, enkä ymmärrä miksi joku heittää mantelin alun hukkaan syömällä sen vihreänä, raparperiltä maistuvana raakileena. PArhaat ominaisuudet jäävät kehittymättä ja herkkumanteli saamatta ;) . Tässä on linkki uutisjuttuun.

KErroin aiemmin hyväntekeväisyyskonsertista tyttöjen koulutuksen hyväksi. Tässä on linkki sen konsertin lehtijuttuun. Tekstissä kerrotaan mm. Demkodin avustaneen 15 toimintavuotensa aikana lähes 750 opiskelijaa, ja tänä lukuvuonna on avustettu 33a opiskelijaa. Lisäksi konserttia kehuttiin ikimuistoisen hyväksi. Itse en sinne asti ehtinyt, kun olin luvannut jotakin ihan muuta. Lopulta se "jotakin ihan muuta jäi toteutumatta" kun herra A:n auto olikin yllättäen poissa pelistä. Jaahans. Mutta hienoa, että konsertissa oli väkeä.

Alanyan kaupungin jakama kuva
ALanyassa kalahallin viereistä tiistai-toria on remontoitu. Siihen on valettu uusi betonipohja ja laitettu viemäreitä, sähköjä katoksia yms. Nyt ollaan jo loppusuoralla, ja pian torimyyjät päsevät palaamaan omille paikoilleen. Tällä hetkellä torimyyjät ovat kokoontuneet tien toiselle puolen pikkukaduille... jotka ovat siis ihan täynnä myyjiä ja jalankulkijoita. Toriajan ulkopuolella kadut ovat normaalisti auki, toriaikana vain jalankulkijoille. KÄsittääkseni. Tässä on linkki tuohon lehtiartikkeliin.

Tiesithän, että Alanyasta saa paikallista banaani-lokumua, ja muitakin paikallisia banaanituotteita. Ne löytyvät tästä osoitteesta http://www.muzdunyasi.com/ . En tee sitä linkiksi, joten kopioi osoitekenttään jollei laitteesi automaattisesti muunna sitä linkiksi. NÄitä tuotteita löytyy nettikaupan lisäksi joistakin alanyalaisista liikkeistä. Muistaakseni sivuilla on lista kiviljalkaliikkeistä, mutta olen nähnyt niitä siellä täällä. Joitakin heidän tuotteitaan olen testannut, ja olen niistä pitänyt, mutta lokumut ovat vielä testaamatta. Niiden vuoro on seuraavana, sitten kun vaaka toipuu viime päivien suklaan syönnistä. ...löytyi uusi, älyttömän hyvä kokonaisia manteleita sisältävä maitosuklaa. Juu, ihosta näkee että maitoa on syöty. ...vaan oli se hyvää 😋.

Joku roikale on mennyt ja rakentanut kaikessa hiljaisuudessa hotellin tuohon meidän lähelle 😞. Oletimme, että siihen tulee vain asuinhuoneistoja, kuten moneen muuhunkin, lähelle rakennettuu taloon. No, eräänkin talon rakentaminen on nyt jätetty kesken, kuulemma juuri hotellisyistä. HOtellin naapurustosta kun on tosi vaikea myydä asuntoja. Ei sellaiseen kukaan halua, ellei asunnot ole superhalpoja. Nyt kun siinä on hotellin kyltit, niin kaikki tietää että siihen todella tulee isohko hotelli, jonka piha on juuri meidän talojen puolella. Kun se piha on tällä puolen missä meidän isommat parvekkeet ovat, eikä matkaa ole kuin 100-150 m, niin takuuvarmasti kuuluu allasbaarin discopaskajumputus sekä iltaohjelmien rytke ja pauke meille sisälle asti. Juuri silloin parhaaseen lämpimään aikaan, jolloin ikkunat ja ovet ovat auki, ja jolloin on ihana rentoutua parvekkeella. Toivottavasti eivät saa sitä auki vielä tälle sesongille... ehdin muuttaa alta pois.

DimCay kohtaa meren ja taivaan
Mitäs muuta tästä päivästä. Kissa on edelleen hengissä, tosin erilainen kuin muut
kissanpennut. Se on edelleen älyttömän arka, lähes kaikkea pelkäävä, ajoittain lähes kuolleen kylmä, ylensyövä eikä juurikaan leiki. Loishäätö virkisti sitä jonkun verran, mutta jotain on edelleen vialla. Painonsa se on lähes tuplannut, ja näyttää jo kissalta. Hajuaisti sillä on herkkä, ja värinäkö kai hyvä (sillä pelkää kaikkia muun värisiä vaatteita, paitsi ruskeaa ja vaalean ruskeaa). Ei ole tällaista ennen tullutkaan vastaan. Edelleen mennään päivä kerrallaan sen kanssa.

Kuntoilu sujuu tosi hyvin. Ajelen kyllä fillarilla, ja olen malttanut olla juoksematta vaikka viime aikoina on tehnyt mieli nimenomaan juoksulenkeille. Paino vaan nousee ja farkut ovat taas ylitiukat. Lenkin jälkeen on aina tosi kova nälkä. Syön takuulla enemmän kuin mitä lenkeillä kulutan. Juu, ei toimi. JUoksulenkin jälkeen olisin niin puhki poikki, ettei tee mieli syödä. FIllarilenkki on omalla tavallaan liian lempeä. En pysty ajamaan itseäni niin väsyksiin kuin mihin juoksulenkillä pääsen... paitsi vuoristoon ja ylämäkeen mennessä. Fillarin jarrut ovat taas olemattomat, ja läheltäpititilanteita on ollut jo enemmän kuin tarpeeksi. Joskohan kävisin taas tapaamassa sitä merkkihuollon moukariherraa. Sen jälkeen olisi vuoristoajelutkin taas mahdollisia.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Ennakkoäänestys ulkomailla

Olohuoneen ikkunasta näkyy sinisenä aaltoileva Välimeri ja sininen taivas. Toisesta ikkunasta näkyy Taurusvuoristo ja yksi lumihuippuinenkin vuori. Lumihuippuisesta muistan hyvin, että lumisessa Suomessa on pian ennakkoäänestysten aika. Ja tällä kertaa tavallista tärkeämpi ennakkoäänestyksen aika, ettei kävisi kuten tuolla lännempänä.

Turkissa parhaillaan oleskeleville on järjestetty ennakkoäänestysmahdollisuus kolmeen kaupunkiin: Ankaraan, Istanbuliin ja Alanyaan.

Tässä on linkki Suomen Ankaran Suurlähetystön sivuille, ennakkoäänestyksestä kertovaan infoon ja ohjeistukseen. Käytä äänioikeuttasi. Juuri nyt, Suomen nykyisessä tilanteessa, se on tärkeämpää kuin vuosikymmeniin ennen tätä.