sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Uusi esittelyvideo

Alanyan tämän vuoden uusi esittelyvideo on nähtävillä Youtubessa, ja se löytyy tämän linkin takaa. Filmi on virallinen matkailunedistämistuote ja uusi putkahtaa ilmoille lähes joka vuosi / joka toinen vuosi. Valikoimaa on jo paljon ja voi katsella sitä mistä tykkää. Itselleni eräs aiemmista oli suosikki, ja on edelleen. Tämä onkin tarkoitettu hieman eri kohderyhmälle kuin mitä minä olen. 😎

Itselleni joudun repimään huvia tyhjästä. Tuli 1-2 viikkoa lisää kävelykieltoa ja koipi ylhäällä makoilua sekä hevoskuuri-antibiootti auenneen haavan märkivän infektion vuoksi. Ja tarvitsisi löytää vieläpä parantumista edistävä positiivinen asenne. Kaikki mieleen tulevat asenteelliset ilmaisut ovat ihan toista maata, ja aamulla kärähtikin pinna parille ihmiselle ihan täysin, ja kissalle. Mutta kehuja saa meidän sairaalamme. Tuo uusi yliopistollinen keskussairaala oli taas samoilla hoitolinjoilla kuin mitä Suomessa on oltu silloin kun siellä on ollut terveydenhuolto paremmassa jamassa. Näin tänään kaverin jakamana facessa Suomen kannalta surullisen kansainvälisen terveydenhoitopalvelujen vertailutuloksen, mutta en löytänyt sitä uudelleen kun äsken etsin. Tyypillisesti näitä ei Suomessa isosti uutisoida, vaan lakaistaan maton alle. Siitä voisi kuitenkin ottaa oppia ja parantaa, jos tahtoa on. Palaan siihen kun sen näen. Kyllä se vielä jostain löytyy.

Koskapa elinpiirini rajoittuu tällä hetkellä täysin, vain ja ainoastaan asunnon sisäpuoliseen elämään (mahdollisimman vähän läppärillä istuen), sairaalan kirurgiseen päivystykseen ja apteekissa sekä samalla reissulla myös vihannes-/ hedelmäkaupassa käyntiin, niin ei niistä kovin kummoisia päivitysjuttuja revitä. Niin kauan kuin olen jalan haavan kanssa täällä katastrofin rajamailla pysyn kyseisissä kuvioissa tunnollisesti. Nyt on se hetki että on "pakko", tavallaan viimeinen chanssi. Jos ei joka päivä kuulukaan mitään, olen silti mitä todennäköisimmin hengissä. Mitä huonotuulisempana ja tilanteesta ahdistuneempana, tai sairaampana täällä lojun, sitä todennäköisimmin kirjoitusta ei tule. Tänne päivitän kuitenkin Alanyan tulevia tapahtumia, niitä mitä uutisten kautta näen ja kuulen ennen niiden tapahtumista.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Parisuhdeoppia ja hermojen menetystä

TUmmat fiilikset tänään
Tähän ikään mennessä on tullut nähtyä ja koettua yhtä sun toista myös parisuhderintamalla (paitsi parisuhdetta rehellisen ja ei-pettävän miehen kanssa). KOska yritän nyt lähes epätoivoisesti saada aikani kulumaan ehdottomassa vuodelevossa (haavasta yli 10 cm on auki, ja huoli koko kielekkeen irtoamisesta, uhkana ihonsiirto), niin tulee viihdytettyä itseä mitä omituisimmilla lukukokemuksilla. Yksi niistä on tämä Avioliiton tappajat -listaus. Vaikka se onkin vain omanlaisensa hömppälistaus, on siinä kuitenkin sen verran hyviä aineksia, että jaoin sen tänne. Jakamisen yhtenä tarkoituksena on myös se, että jos joskus taas tulee seurusteltua jonkun kanssa, niin mitä todennäköisimmin hänelle saa jakaa tuon saman listan, ja löydän sen helpommin täältä kuin netistä.


Nekroosiin asti auki, vasen puoli.
Nyt on parasta päästää paineita ulos. Ehdoton vuodelepo loppui äsken lyhyeen. On ollut ihan pakko kävellä keittiöön monta kertaa katsomaan mitä tuo hiivatin kissa metelöi. Se saa yksin aikaan niin kauhean metelin, metallien ym. kolinan laattalattiaa vasten, ettei mene kauaa kun on naapurit soittamassa ovikelloa. Ja juuri tällaisina päivinä se tollo riehuu häntä suorana ympäri asuntoa, pudottaa ja kaataa kaiken mitä saa irti, myös astioita täynnä olevalta tiskipöydältä. Kiipeää piru joka paikkaan, kuin olisi maaninen hullu. Ja kaataa vesikuppinsa ja ruokakuppinsa pitkin keittiön lattiaa, heittelee paska-astiansa hiekat pitkin käytävän lattiaa kun leikkii sillä hiekalla. Juokoot vetensä lattialta, nyt en siivoa.

Se oli viimeksi tällainen hullu ensimmäiset 3 pv jalan haavan ompelun jälkeen. Muuten se nukkuu kuin löysä rukkanen päivät pitkät. Ja ilman tätä paskiaista en olisi ko päivänä edes lähtenyt fillaroimaan, vaan juoksulenkille. Nyt saisi pikkutaljan ainekset ihan maksutta 💩. Tuolla paskakuvalla on ihan turhaan hymy. Juuri nyt ei naurata. Ärsyttää ja *+&%#¤"! Ja olen hermorauniona, kun en tiedä miten tuon haavan kanssa käy. Ihonsiirtoon joutuminen on niin mielettömän iso juttu. Lisäksi antibiootit yms loppuivat aamuun, joten nyt tulehduksen nousuriski avoimelle haavalle on hirveän iso.

Jalka kihelmöi ja kipuilee äskeisten kävelyiden jälkeen aika voimakkaasti, mutta en nyt avaa pakettia. Selvitäkseni tästä edes astetta helpommalla tarvitsisin kotiapulaisen, mutta eipä niitäkään noin vaan ole tarjolla. Eikä ole tarjolla myöskään suunnittelemaani fillarikisan seuraamista eikä kauppareissua. Iski paasto, ellei joku 10 km päässä asuvista tuttavista lähde tuomaan sellaisia ruokia kuin mitä syön. Viimeksi kun tuttava kävi, niin toi juuri kaikkea sellaista mitä en yleensä vapaaehtoisesti syö. Jotkut eivät kuuntele, vaan tietävät itse parhaiten, ja jotkut eivät ymmärrä esim maitoallergian ulottuvan hieman laajemmallekin kuin konkreettisesti juotavaan maitoon. Ei tunnut mielekkäältä heittää rahaa roskiin, asioihin, joita ei voi syödä esim maitoallergian takia. SIksi en ole nyt pyytänyt. Mutta jospa vuokraisäntä tietäisi tai kävisi kysymässä vaikkapa parin kotiin ruokia toimittavan lähiruokapaikan numeron... nälkäisenä hermot menee herkästi ja perusteellisesti, eikä paasto välttämättä edistä paranemistakaan.

Vähän aurinkoista energiaakin
Muutenkin ärsyttää, ja olen riidanhaluinen ja hankala. Palelen täällä nyt kuin apina
jääkaapissa, sillä makkari on talon kylmin huone, ja kesähelteillä juuri siksi aivan ihana. No, palelen lämmittimestä huolimatta, kun en ole syönyt tarpeeksi. Tänään oletettavasti ja toivottavasti päivälämpötila noussee yli +20 C ja tämäkin huone hieman lämpiää. Sääennustus on taas onneksi kaunistunut, ja ennustaa suomalaista kesää. Lämpötilat +16 - 22 C tienoilla, ja puolipilvistä, välillä täysin aurinkoista, välillä vähän sataa.

Satakieli laulaa tuossa talomme nurkalla olevassa puussa, ja levittää iloa ja toivoakin. On sillä vaan kauniit luritukset.

...sain sentään irti kaksi lähes positiivisa lausetta. Kun tästä joskus selviää, niin osaa taas olla vähemmästäkin kiitollinen.

Iste öyle canlar.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Grand Prix Alanya 1.2 ME Road Bike Race

Sunnuntaina 18.2.2018 Alanyassa ajetaan miesten kansainvälinen maantiepyöräilyn Grand Prix ajo.

Kilpailun lähtö on kello 10 huvisatama-alueella olevan putouksen edestä, Bistro Bellmanin vierestä. Tuolta kilpailijat ajavat Atatürk-patsaalle, ja siitä rantatietä Tosmuriin ja edelleen Gazipasaan. Maali on käsittääkseni Obassa, stadionin luona, mutta jos olen väärässä, niin sitten se on lähempänä keskustaa (missä lieneekään genclik merkezi). Putouksen ja Tosmurin risteyksen väliltä tie on liikenteeltä suljettu klo 10-14, ja Tosmurin rantatieristeyksen ja Gazipasan väliltä liikennettä ohjataan ja rajoitetaan tarpeen mukaan.

Kilpailuun osallistuu 15 maasta 25 kilpailutiimiä ja yhteensä 175 kilpailijaa. Tässä kisassa mennään todella lujaa. Tervemenoa sunnuntaina kisakatsomoon jonnekin reitin varrelle. Koska fillari oli osallisena nykyiseen tilaani, niin minäkin aloittanen fillareihin tutustumisen kisakatsomosta käsin. Ihan kurillani. Tai tylsistymisen vuoksi. Omaani olen vasta mulkoillut sekä ikkunasta että ohi mennessä... Monta sanaa sensuroitu. Fillarointi on silti ihan hyvä laji. Ennen kuin voin uudestaan nousta polkimille joudun ostamaan säärisuojuksen. Eiköhän niitä urheilukaupungista löydy, jopa tällaisen mamman jalkaan sopivia.

LInkki kaupungin sivuilla olevaan teksti-kuvakokonaisuuteen on tässä.

Vielä 3 päivää

Juu, olen hengissä vaikka en eilen kirjoittanutkaan. Ja kotonakin olen. Olin eilen niin ärtynyt ja kärttyinen tämän vuodelepo- ja kävelemättömyysmääräyksen, paranemisen hitauden ja ruokakaappien tyhjenemisen ja kauppaan pääsemättömyyden vuoksi, että en halunnut kirjoittaa mitään päivitystäkään etten ärtymystäni tartuta. No, samalla linjalla mennään tänään. Vielä 3 päivää on pakko pysyä vuodelevossa. 😪😨😑. Virkkaan, kylvetin kissan, luen kirjaa, katson tv:tä ja teen kaikkea muuta hömppää mitä nyt tässä mielentilassa voi tehdä. Eipä tässä muuta.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Vinkkejä: Mitä apteekista haavanhoitoon?

Muutama sana täältä Turkista löytyvistä haavanhoitotuotteista ja niiden hinnoista.

Kuvasta puuttuu alkuvaiheessa käyttämäni steriili sideharso (joustamaton) ja steriili joustava sideharso, joilla kiinnitin haavan päälle tulleet sidetaitokset paikalleen. Ne myytiin yksittäinpakattuina, muistaakseni 1,5 m pikkurullina. Vaikeutena oli saada tarpeeksi kapeaa, sillä aluksi käyttämistäni kahdesta apteekista löytyi vain hyvin leveää, joustamatonta sideharsoa, jolla vasta-alkajan saattaa olla vaikea sitoa haavanhoitotuotteita paikalleen niin, että paketti myös pysyy paikallaan. Toki sairaanhoitajalla on keinoja ja kokemusta, mutta perusmatkailijan käytössä kapeammat ovat helpompia, ja leveätkin ovat ok, jos ei muuta ole. Joustava sidetaitoksien kiinnitykseen tarkoitettu, kapeahko siderulla on sen sijaan huomattavasti helpompi käyttää kuin joustamaton ja leveä.

Steril Gazli Bez -nimellä löytyy steriilejä sideharsotaitoksia, joissa ei ole mitään ylimääräistä kemikaalia tai lääkettä. Näitä myydään eri kokoisina ja useimmiten 1-2 taitosta / steriili pakkaus. Pakkauksen hinta oli noin 1-1,5 TL Alanyassa molemmissa käyttämissäni apteekeissa. Adanastakin näitä ostin, mutta siellä apteekki teki hintahuijauksen ja tuotteet olivat huomattavasti kalliimpia. Niiden hintaa ei kannata edes mainita.

Tuo seuraavassa kuvassa oleva Sterilize Gaz Kompres sisältää 25 kpl steriloituja ja vähän pienempiä sideharsotaitoksia. Sen hinta Adanassa oli 8 TL. En tiedä mikä sen oikea hinta Alanyassa olisi. Tuskin kuitenkaan enempää. Tarjolla on myös ei-steriilejä sideharsotaitoksia ja sideharsorullia, mutta niin kauan kuin haavalla on jotakin auki, on paras käyttää steriilejä tuotteita ja erittäin hyvää haavanhoitoaseptiikkaa. Sinne haavalle on turha hankkia enää mitään lisäpöpöjä.

Tarjolla on myöskin kompressien, painesidosten tekemiseen tarkoitettuja pakkauksia, joissa tuotteita on kerralla enemmän. Niihin en kajonnut. Lisäksi on tarjolla eri materiaaleista valmistettuja ja lääkkeellisiäkin haavatyynyjä yms. Laitoin nämä tähän siksi, että juuri näillä nimillä saat mistä tahansa apteekista näitä steriilejä ja lääkeaineettomia perustuotteita, joilla voit toteuttaa perushaavanhoidon esim. ommeltuun haavaan. Isojen avohaavojen suhteen tarvitaan sitten ihan toisenlaisia haavatyynyjä sinne kontaktipinnalle.

Tämä joustava ja itsekiinnittyvä siderulla oli muihin nähden huomattavan kallis, mutta erittäin käyttökelpoinen. Koska haavalla on edelleenkin joitakin avonaisia kohtia, joudun käyttämään pohjalla steriilejä taitoksia, jotka laitan tällä kiinni paikalleen. Rulla on riittoisa. 1,5 - 2x jalan ympäryksen mittainen pala toimii hyvin, niin kauan kuin pysyy siistinä. Jos siihen vuotaa verta tai kudosnestettä, niin toki se pitää vaihtaa.

Nyt kun haavalla joutuu pitämään haavaa kiinni tukevia vetolaastareita, niin tikkien suojana käytän tuota, sillä loput tikit aukeavat nyt helposti.

Alemmassa kuvassa näkyvät Santavik -laastarit ovat olleet erittäin käyttökelpoisia, välttämättömiä ja ainoita, mitkä nyt toimivat siinä, mihin tarkoitukseen niitä käytän. Suomesta tuodut laastarit irtosivat heti kun kastuivat kudosnesteestä tai verestä. Nuo Santavikit ovat joustavaa ja hyvin kiinni pitävää kangaslaastaria, joilla voi vetää haavan kahta puolta ihoalueita toisiaan kohden kiinni. Tuen näillä haavaa pysymään kiinni, reunat vastakkain siis. Nämä laastarit pysyvät ihossa kiinni niin kauan kunnes itse otat ne irti. Niistä ei myöskään tullut allergista reaktiota, vaikka monesta vastaavasta saankin iholle rakkulan tms liima-aineiden vuoksi. Ja nämä Santavikit pitävät hyvin kosteuden sisällään. Yhdessä pakkauksessa on 10 kpl, ja pakkaus maksaa 0,50 TL. Näitä saa 82 Salı Pazarı -nimisistä kaupoista. Sevket Tokuksella, lähellä Vercenik Pastanesia, nämä laastarit on sijoitettu kassan edustalle, samalle hyllylle kuin partahöylät ja patterit yms pikkutavara.

Yritän saada loput tikit pysymään kiinni lauantaihin asti, jolloin ne on pakko poistaa. Ja toivon, että haava pysyisi mahdollisimman suurelta osin kiinni. Nyt näyttää että avoimia kohtia on, ja mitä enemmän niitä on sitä työläämpi jatkohoidosta tulee. Ja sitä tulehdusherkempi tilanne jää. Antibioottikin loppuu tikkienpoistopäivään, samoin kuin kortisoni, ja yritän olla maanantaihin asti kävelemättä (kovin paljoa). Kun pysyn asunnossa sisällä, niin kävelykin jää kohtuullisiin määriin. Ulkona sitä ei voi välttää kun ei ole autoa oven edessä.

Säästä vielä sen verran, että ukkosmyrsky saapui kylmien tuulien kera. Ihan ei huoneen muutto mennyt ajoituksellisesti nappiin. Ja mitä huomasin heti ensimmäisenä iltana... kollikissat. Tässä nurkilla pyörii kaksi kiimaansa mouruavaa kollikissaa, jotka pitävät niin pahaa ääntä, että yöllä moneen kertaan heräsin siihen, ja mietin millä niitä heitän. Tänä iltana teen valmiiksi muutaman vesipallon, ja toivon että entisen pesäpalloilijan heittotarkkuus on vielä edes jollain tavoin kohdillaan. Mourutkoot muualla kuin makkarin parvekkeen lähistöllä. Eiköhän vesipallot riitä (tämän ongelman siirtämiseen jollekin muulle nurkalle). Tosin meillä sataa nyt kaatamalla, joten saattaahan olla ettei illalla tai yöllä tarvitse heitellä yhtään mitään, eikä kuunnellakaan muuta kuin sateen ropinaa.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Muumikirjat ja kevät tulivat Turkkiin

Adanan keskustan kadun varrelta
Alanyassa on ollut kaunis ja aurinkoinen kevätpäivä. Päivä oli jopa niin lämmin, ettei koko päivänä ole tarvinnut käyttää lämmittimiä lainkaan. Ja siitä innostuneena siirsin taas makuuhuoneeni makuuhuoneeseen, eli kevät on käytännössä alkanut. Heh, en siis ole kävellyt yhtään, vaan ollut kuuliaisesti levossa koko päivän (jos lepo on sitä ettei poistu asunnon ovesta ulos). Ja kun aurinko paistoi tarpeeksi, jalka ei ollut hirmuisen kipeä ja oli lämmintä, niin siinä sivussa siivosin koko asunnon. Kevätsää saa aikaan myös sen, että nyt on tullut aika ostaa parvekepöytä. Mitenkähän se osaisi tulla kotiin ilman että lähden sitä kaupoista jahtaamaan... No, tiedän jo mistä sen haen. Istuin tänään parisen tuntia parvekkeella virkaten erästä takkia. Ja istuin tietysti tuolin paikkaa vaihtamatta, joten kasvoista paloi toinen puoli. Lämpötila nousi parvekkeella parhaimmillaan yli +25 C, ja minä nautin. Tervetuloa vaan lisää tällaisia päiviä.

Adanan shoppailukatua
Itse nukun megapitkiä 12 h öitä, ja 3-4 tuntia vielä aamuantibioottienkin oton jälkeen, sillä lääkitys ja tämä paraneminen väsyttää. Tänäänkään en ole poistunut asunnosta ulos, vaikka kauppaan toki pitäisi mennä. Jääkaappi näyttää jo karmean tyhjältä, samoin kuiva-ainekaappi. Eikä minulla ole vieläkään ainoankaan kotiin ruoka-annoksia toimittavan lähiruokalan puhelinnumeroita. Ollaan siis kevennetyllä dieetillä. Yritän malttaa odottaa torstaihin asti, ettei tulisi taas uusia verenvuotoja ihon alle tai ulospäinkään. JOspas huomennakin olisi tällainen aurinkoinen ja lämmin päivä, edes iltapäivästä, niin saan kyllä aikani kulumaan parvekkeella. Vuoteessa makoiluun riittää hyvin tuo 16 h per päivä. Enempää sitä lajia en kestä.

Adanan katuja illalla lähellä Ibis hotellia
Suomen Ankaran Suurlähetystö uutisoi päivä pari sitten, että Muumikirjoja on käännetty turkiksi. Niitä on nyt saatavilla mm. täältä kustantamon kirjakaupasta    ayrintiyayinlari.com.tr/kisi/tove-jansson/989

Alanyassa alkoi taas vuosittainen Kaunein parveke -kilpailu, johon voi oman parvekeensa valmistella ja ilmoittaa 19.2.-20.4.2018 välisenä aikana. Tässä on linkki asiasta kertovaan sanomalehtiartikkeliin. Kisaan voi ilmoittaa parvekkeen, puutarhan tai firman (työpaikan) puutarhan. Kilpailun tuomaristo kiertää katsomassa kisaan ilmoitetut kohteen 2.-4.5.2018.
Alanyassa on tällä viikolla myöskin miesten pyöräilykilpailu. Olisikohan jopa huomenna keskiviikkona. En löytänyt siitä kertovaa lehtiartikkelia uudelleen. Kilpailu aiheuttaa sen, että Alanyan keskustasta (Atatürk-patsaalta) Gazipasaan saakka on tiestä joko toinen kaista tai koko tie suljettu kilpailun ajaksi. KAnnattaa ajella tavallista varovaisemmin, ja käyttää ohiusteitä ja vaihtoehtoisia reittejä.

NAuttikaahan ihmiset liikkumisen ilosta, kun voitte, ja kauniista helmikuisista päivistä.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kuvia ja tarinoita Adanan kaupungilta

Adanaa vanhalta kivisillalta kuvattuna 9.2.2018
Adanan reissu oli rankka, eikä mikään mennyt suunnitelmien mukaan. Nämä kuvat ovat ensimmäisen päivän kaupunkikävelyretkeltäni, siltä ainoalta jonka kävelin. Samaisena iltana ajoin taksilla kaupungin toisen laidan suuntaan useita kilometrejä, että pääsin sinne Devlet Hastanesin päivystykseen. No, samalla näin kaupunkia hieman laajemmin auton kyydistä. Yllättävää siinä sairaalan päivystyskäynnissä oli se, että vaikka tapasin päivystävän lääkärin (joka tutki ja kirjoitti reseptin), ortopedin (joka tutki ja antoi hoito-ohjeet), sairaanhoitajan (joka paketoi jalkani uudelleen) ja 2 vahtimestaria, jotka auttoivat konkreettisesti juoksevissa asioissa, niin koko reissu ei maksanut minulle yhtään mitään. Ihmettelin sitä siellä myös ääneen, ja kerroin Alanyan hinnoista. He vastasivat, että meillä lääkärien tapaaminen ja tutkimus ei maksa mitään, vaan vasta toimenpiteet maksavat, eivätkä nekään niin paljoa kuin Alanyassa. Olen hyvin kiitollinen saamastani palvelusta ja toimivista hoito-ohjeista sekä upeasta suhtautumisesta. Hoitohenkilöstön suhtautuminen minuun oli normaalin ja miellyttävän oloista. Iso kiitos heille.

Adanan vanha kivisilta 9.2.2018
Kaikkina kolmena päivänä Adana näyttäytyi harmaana ja utuisena. Vaikka aurinko vähän pilkahtikin, niin sinistä taivasta ei näkynyt. Mietimme molempina iltoina hotellin 8. kerroksen huoneemme ikkunasta ulos katsellessamme, että onkohan Adana suuren väkilukunsa, ja valtavan vilkkaan liikenteensä sekä teollisuutensa takia savusumuinen ja ilmaan pölyä nostattanut, vai ainoastaan noina päivinä utuinen. En tiedä. Todennäköisesti pidempi oleskelu ja kaupungilla ja kaupungin ulkopuolella laajemminkin liikkuminen olisi antanut paremman kuvan, tai paremmin kuvaa koko kaupungista. Nyt oma kuvani on tosi suppea. PArhaiten tunnen sen hotellihuoneen, ja senkin vaakatasosta katsottuna.

Adanan keskustassa, jossa Ibis hotellissa asuimme, ruokakojut ja pienet ravintolat, konditoriat ja makeisputiikit olivat todella kiehtovia. Lammasta ja kanaa tuli syötyä ruokapuolelta, ja uusia makeisiakin... Adanassa käydessä kannattaa poiketa pikkupaikkoihinkin nauttimaan makuelämyksistä. Matkaseurani kävi yläkuvassa näkyvässä moskeijassa, ja toi sieltä tuliaisina Uğurlu helva -nimisen karkkikartion. Hänen ajoituksensa osui niin hyvin, että juuri kyseisenä päivänä 10.2.2018 juhlistettiin Ottomaanisulttaani Sultan II Abdulhamid Hanin kuoleman 100. vuosipäivää. Karkkipaketin mukaan hän oli Ottomaani-imperiumin 34. sulttaani ja 113. muslimikalifi. Karkit olivat sekoitus perinteisiä lokumuja, päällystettyjä manteleita ja muita käsittämättömän hyviä... Nam! www.yeniugurhevacisi.com oli valmistaja. Ibis hotelli oli kolmen tähden hotelli, ilmeisesti palvelulaajuuden puolesta, mutta kaikilta osin positiivinen yllätys. Henkilökunta oli upea, ihan laidasta laitaan. Ruoka oli hyvää. Mitä vain tarvitsinkin vuodeleponi aikana, sen myös sain. Jääpalojakin saimme 2x / pv runsaasti. Hotellilta oli lyhyt kävelymatka shoppailukaduille, ostoskeskuksiin, keskustassa virtavalle joelle, nähtävyyksiin jne. Suosittelen.
Valtavasti herkkuja joka puolella

Jalasta kommentoin enää tämän kerran, ellei uusia katastrofeja yllättäen ilmaannu. Menomatkalla ilmeisesti lento aiheutti osan verenvuodosta, ja sen jälkeen kaupungilla kävely loput. Tullessa kävi samoin. Lentomatkan aikana vuoti taas verta sekä kudoksiin että ulospäin. Shit. Kysyin Adanassa lääkäriltä että onko parempi mennä 45 min lennolla vai 10-12 h bussill matkustaen. Sanoi että lennä vaan. Antalyasta Alanyaan lentokenttäkuljetuksen pikkubussissa ei ollut muita kuin me, joten saatoin istua takapenkillä jalka penkille nostettuna, onneksi. He toimittivat minut jopa Alanyan uuden Devlet Hastanesin päivystyksen ovelle asti, kun näkivät että haava vuotaa sidoksista uloskin.

Päivystyksessä oli sama sairaanhoitaja joka haavan on ommellut. Kirurgi oli eri kuin viimeksi. Hän tutki haavan tilanteen ja kyseli aiemmat kuviot. Totesi sitten, että sinun elimistösi pystyy kyllä hoitelemaan tämän, että me emme nyt tee mitään. Jatkat samaa hoitoa (antibiootti, kortisoni, vuodelevossa jalka ylhäällä, kävelykielto ja tarvittavat kylmähoidot) ja osa tikeistä poistetaan tiistaina, osa saa olla viikonloppuun asti. No, haavalta on auennut ja lähtenyt itsestään irti 3 tikkiä, ja yksi niistä ehdottomasti liian aikaisin. Se kohta piti teipata vastakkain, ettei aukea enempää kuin mitä tänään aukesi. Kuoliokohtaan hän totesi sen saman, että elimistösi toimii niin hyvin, että eiköhän se tuonkin hoitele. Seurataan ja ehdoton lepo. Olin erittäin huojentunut ja kiitollinen siitä, ettei tarvinnut leikellä eikä availla mitään. Tuo oli niin vahva opetus, että enköhän malta olla makuulla seuraavan viikon. Tuoreruoka on loppu, mutta kaipa kaapista sen verran löytyy että sinne asti selviää. Ruokakauppaan en nyt lähde omin voimin, enkä mihinkään muuallekaan.
Adana näyttäytyi harmaana ja utuisena 10.2.2018

Tämä kissaksi kutsuttu, ja palleroksi lihonut karvainen kaveri on aivan liian kiinnostunut tuosta haavasta, nyt kun se on kotona auki ja ottaa ilmakylpyjä. Haiseekohan se vaan mielenkiintoiselta, vai haiseeko tuore verensekainen kudoneste jopa herkulliselta sen nenään??? On parempi etten tiedä. Se myöskin kiipeää terävine kynsineen mm syliin jalkoja ja vaatteita pitkin, etenkin jos syön tai juon jotakin, ihan mitä tahansa. Katti nukkuu omalla alueellaan yön, eikä pääse minun petilleni, joten lienen turvassa sen kynsiltä ja hampailta ainakin yöaikaan 😉.

Oli ihanaa palata kotiin, Alanyaan. On tosi kiva nähdä uusia kaupunkeja ja alueita, mutta Alanya on koti. Tämä on omanlaisensa, kansainvälinen, turvallinen, siisti ja kaunis kaupunki. Hyvin kotoisa ja aurinkoinen, suorastaan ihana.